Kauden päätöskisoihin Oulun korkeudelle matkattiin viime vuoden tapaan. Sain aikanaan Hailuodon kisoihin lähdöstä puhuessani ohjeen, että reissuun on syytä suhtautua niin, että säätila voi estää kisan juoksemisen. Hailuoton saarihan on upea paikka, upeampi se olisi varmasti kesäkeleillä, mutta syksyn vaihtelevat säät tuovat toki oman säväyksensä. Viime vuonna juostiin pelkät alkuerät rantahiekan jäätymisen vuoksi, tälle vuodelle oli hankittu “piikkijyrä”, jolla ranta pystyttäisiin muokkaamaan. Sääennusteet viikonlopulle olivat kovin mielenkiintoisia, lauantaille reipasta lumisadetta ja meille kisasunnuntaille pohjoistuulta 13-15 m/s. Ja tuuli luonnollisesti mereltä päin. Lunta Hailuodossa olikin jonkin verran, mutta kisa-alue oli pääosin lumeton, ja lauantaina se oli myös jyrätty rikki. Lopulta sunnuntain sää osoittautui tosiaan tuuliseksi, mutta aurinko paistoi.
Kisaan oli alunperin ilmoitettu 11 normia ja 2 ylikorkeaa. Ehdimme jo iloita, että välillä taas 2 sertiä tyrkyllä (meiltä kun puuttui enää se yksi), mutta lopulta starttaajia paikalle tuli 7 normia, juoksujen alkamisten ja lauttamyöhästymisten jälkeen. Molemmat ylikorkeat onneksi tulivat paikalle, joten saivat kisan myös pystyyn. Alkuerälähdöissä aloittivat ensimmäisenä parina Aarre (Pikkuneidin Bohemian Sunset), pisteitä 214 ja toisessa kisassaan ollut Kiki (Kurnous Balam Agab), pisteet 117. Toisena parina pienet ja sinnikkäät Kerttu (Berylline Kermakaramelli) ja Jedi (God Save The Queen De Magistris), joille molemmille valitettavasti nollat. Julia oli arpoutunut kolmanteen pariin Leian (Kurnous Butterfly) kanssa. Ihmettelin Juliaa lähtöpaikalle laskiessani, kun Julia täysin vastoin tapojaan käänsi päänsä pois vieheestä. Oletin sen nähneen takanaan jotain, jota se muka luuli oikeasti vieheeksi, ja käänsin sen pään käsivarrellani oikeaan suuntaan ennen kuin ilmoitin lähettäjälle olevani valmis. Julia otti hyvän lähdön, ja juoksi yllättävällä innolla keliin nähden, kunnes eräässä mutkassa mättäiden välissä hukkasi hetkeksi. Ehdin jo miettiä, että jäikö pitkästä aikaa Julialla startti lyhyeksi, mutta hienostihan tuo malttoi etsiä itsensä takaisin vieheelle, ja ajoi sen ongelmitta loppuun asti. Pisteitä Julialle 237 ja Leialle 0. Viimeisenä normina starttasi Ookka (Ylladian Hazel Eyes), jolle alkuerän parhaat pisteet 240. Ylikorkeissa Hypelle (Dark Legend’s Hyper Hyper) pisteitä 229 ja Karmalle (Berylline F Minor) 205.
Kauden päätöskisoihin Oulun korkeudelle matkattiin viime vuoden tapaan. Sain aikanaan Hailuodon kisoihin lähdöstä puhuessani ohjeen, että reissuun on syytä suhtautua niin, että säätila voi estää kisan juoksemisen. Hailuoton saarihan on upea paikka, upeampi se olisi varmasti kesäkeleillä, mutta syksyn vaihtelevat säät tuovat toki oman säväyksensä. Viime vuonna juostiin pelkät alkuerät rantahiekan jäätymisen vuoksi, tälle vuodelle oli hankittu “piikkijyrä”, jolla ranta pystyttäisiin muokkaamaan. Sääennusteet viikonlopulle olivat kovin mielenkiintoisia, lauantaille reipasta lumisadetta ja meille kisasunnuntaille pohjoistuulta 13-15 m/s. Ja tuuli luonnollisesti mereltä päin. Lunta Hailuodossa olikin jonkin verran, mutta kisa-alue oli pääosin lumeton, ja lauantaina se oli myös jyrätty rikki. Lopulta sunnuntain sää osoittautui tosiaan tuuliseksi, mutta aurinko paistoi.
Kisaan oli alunperin ilmoitettu 11 normia ja 2 ylikorkeaa. Ehdimme jo iloita, että välillä taas 2 sertiä tyrkyllä (meiltä kun puuttui enää se yksi), mutta lopulta starttaajia paikalle tuli 7 normia, juoksujen alkamisten ja lauttamyöhästymisten jälkeen. Molemmat ylikorkeat onneksi tulivat paikalle, joten saivat kisan myös pystyyn. Alkuerälähdöissä aloittivat ensimmäisenä parina Aarre (Pikkuneidin Bohemian Sunset), pisteitä 214 ja toisessa kisassaan ollut Kiki (Kurnous Balam Agab), pisteet 117. Toisena parina pienet ja sinnikkäät Kerttu (Berylline Kermakaramelli) ja Jedi (God Save The Queen De Magistris), joille molemmille valitettavasti nollat. Julia oli arpoutunut kolmanteen pariin Leian (Kurnous Butterfly) kanssa. Ihmettelin Juliaa lähtöpaikalle laskiessani, kun Julia täysin vastoin tapojaan käänsi päänsä pois vieheestä. Oletin sen nähneen takanaan jotain, jota se muka luuli oikeasti vieheeksi, ja käänsin sen pään käsivarrellani oikeaan suuntaan ennen kuin ilmoitin lähettäjälle olevani valmis. Julia otti hyvän lähdön, ja juoksi yllättävällä innolla keliin nähden, kunnes eräässä mutkassa mättäiden välissä hukkasi hetkeksi. Ehdin jo miettiä, että jäikö pitkästä aikaa Julialla startti lyhyeksi, mutta hienostihan tuo malttoi etsiä itsensä takaisin vieheelle, ja ajoi sen ongelmitta loppuun asti. Pisteitä Julialle 237 ja Leialle 0. Viimeisenä normina starttasi Ookka (Ylladian Hazel Eyes), jolle alkuerän parhaat pisteet 240. Ylikorkeissa Hypelle (Dark Legend’s Hyper Hyper) pisteitä 229 ja Karmalle (Berylline F Minor) 205.
(Kuvassa Julia alkuerässä, kuva Jenni Peltokorpi)