Kesä meni taas äkkiä, edelleen oma harrastaminen on ollut tauolla, mutta onpa tullut talkoiltua muiden harrastamisen eteen. Kimmo sai suoritettua harjoittelunsa ja on nyt ratapuolen tuomari, itse löydyin taas jokusesta kisasta toimiston uumenista. Juhannuksena käväistiin ensimmäistä kertaa Virpiniemessä, mukava paikka ja mukavaa meininkiä, eli tuskin jäi viimeiseksi käynniksi.
Kesän ikävämpään puoleen kuului Julian nisäkasvaimet, joita jouduttiin operoimaan kahdessa erässä niiden sijainnin vuoksi. Samalla Julia steriloitiin, ja munasarjoista löytyi kystia, jotka olivat todennäköisesti aiheuttaneet hormonitoiminnan sekoiluita, jotka Juliaa ovat vaivanneet jo jonkin aikaa. Venlan sterilointia on myös suunniteltu, koska jalostuskäyttöhaaveet on sen kohdalta haudattu lähisuvun terveysongelmien vuoksi, ja Venlan 4 kk juoksuväli on harmillisen tiheä.
Positiivisempia juttuja kesälle oli tietysti Vanun edistyminen ratajuoksussa, ja pääsihän tuo maastoviehettäkin vähän kokeilemaan. Vuosi ikää tuli täyteen elokuun lopussa, ja vielä ennen talvitaukoa Vanu ehti juosta radalla koejuoksunsa, ja ryhmäkokeille saatiin ajatkin: 280m 18,94 ja 350m 23.73. Ihan hyvää vauhtia lapsi siis pisteli. Mittaus on vielä suorittamatta, radalla tuota on turha yrittää mitata ja muita sopivia tilaisuuksia ei ole toistaiseksi tullut vastaan, mutta onhan tässä koko talvi aikaa.
Syyskuun loppuessa kävin hakemassa Oulusta laumaan pienen uuden jäsenen. Johan sitä italiaanopentua oli vuositolkulla odotettukin. Tässä ajassa tosin oli ehtinyt jo unohtaa, miten pieni ja miten riiviö tuollainen osaa olla. Saima on kerännyt jo joukon lempinimiä, kuten “Saippuapala” ja “Pentu Peijooni”, kertonee jotain lapsen luonteesta. Ihanahan se silti on, kuten kaikki pennut. Vanu on umpirakastunut, mutta ei ikäväkseen pääse leikkimään, sillä kokoero ja Vanun “hivenen” kohnottava elämänasenne ei oikein sovi yhteen. Venla ja Julia ovat jo alkaneet leikkitädeiksi pennulle, Nella vaatii tapansa mukaan enemmän sulattelua. Saimakuvasaastetta seurannee jatkossa.