IMHA (aiemmin käytettiin lyhennettä AIHA) on immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia, eli koiran elimistö hyökkää punasoluja vastaan, ja alkaa tuhoamaan niitä. Sairaus on yleisempi nartuilla, ja usein sen puhkeaminen liittyy hormonitoimintaan, lääkeaineisiin tai myös stressitilanteisiin.
Nellan IMHA puhkesi keväällä 2012, juuri valeraskauden viimeisinä päivinä, eli hormonitoiminnan yhteys Nellan IMHAan on hyvin todennäköinen. Alttius sairauteen toki on ollut elimistössä olemassa jo aiemmin. Nellalla on ollut allergioita (mm. viljat) nuoresta lähtien, sekä herkkä vatsa, mikä tietysti myös saattaa viitata autoimmuunipuolustuksen ongelmiin. Joka tapauksessa Nellan sairastuminen oli yllättävä ja hyvin stressaava asia myös meille omistajille, ja koska kyseessä on hyvin vakava sairaus (tuolloin löytämieni arvioiden mukaan n. puolet sairastuneista kuolee), haluan omalta osaltani antaa vertaistukea IMHAAN sairastuneiden koirien omistajille Nellan selviytymistarinalla.
Valitettavasti tarkempia lääkemääriä ei ole enää missään ylhäällä, mutta hematokriittiarvot löysin päivämäärineen.
4.3.2012 Nautittiin kauniista kevätauringosta ja hankikannoista. Nella oli oma itsensä ja innostui päästessään juoksemaan pitkästä aikaa isommalla alalla (tossut jalassa toki, viluvarvas kun on) lumen päällä, tiellä tai polulla tassuttelun sijaan.
15.3. Nella täytti 2 vuotta, synttärikakku syötiin reippaasti.
18.3. Nella oli kovin vaisu ja söi huonosti. Illalla Nella tuntui kuumeiselta. Aloin epäillä kohtutulehdusta, sillä Nellan valeraskaus oli juuri päättymässä.
19.3. Ajoin Nellan kanssa aamulla lääkäriasemalle, jossa oli vastaanotto ilman ajanvarausta. Ultrassa Nellan kohtu näytti normaalilta, mutta lievää kohtutulehdusta/kohdun limakalvojen tulehdusta silti pidettiin todennäköisimpänä. Nella sai antibioottikuurin.
20.3. Kuume laski, ja sen myötä Nella ehkä hiukan piristyi, mutta kieltäytyi kokonaan syömästä.
21.3. Nellan tila sama kuin edellisenä päivänä. Olin viemässä Venlaa maitokulmurin poistoon, ja otin myös Nellan mukaan. Nella tutkittiin uudestaan ja nyt otettiin myös verikokeet. Lääkärin teksti: “Yleistutkimus: lämpö 39,2, limakalvot vaaleahkot, kta n. 2 s, sydämen ja keuhkojen auskultaatio ok, sydänfrekvenssi 156, tasainen. Vatsan palpaatiossa ei poikkeavaa. Vulva siisti, ei vuotoa. Ultraäänitutkimuksessa vatsaontelossa ei poikkeavaa: kohtu ok, ei vapaata nestettä. Veren tulehdussoluarvo hieman koholla (14,2, viite koiralla 6-12), punasoluarvo hematokriitti viitearvon alapuolella (30%, viite 37-55%). Lisäksi autoagglutinaatio. Albumiini aavistuksen matala, natrium hieman matala, bilirubiini ja glukoosi hieman koholla. Epäilyksenä autoimmuuni hemolyyttinen anemia (AIHA/IMHA). Verinäytteestä tutkitaan vielä tarkemmin puna- ja valkosoluarvoja sekä pikatesti punkkivälitteisten tautien varalta. ” Nella sai vastaanotolla nesteytystä, pahoinvointilääkettä ja kortisonia pistoksena. Kortisonia (Prednisolon) jatkettiin kotona reippaalla annostuksella. Jo illalla Nella alkoi näykkiä ruokaa, eli kortisoni auttoi nopeasti.
22.3. Punkkivälitteisiä tauteja ei testissä ollut löytynyt. Tutkittiin uudestaan hematokriitti, joka oli noussut, 38%. Aloitettiin myös sytostaattilääkitys (Imurel). Nella oli päivässä selkeästi piristynyt ja alkanut jo syödä paremmin.
27.3. Hematokriitti 37%, Nella oli taas jo pirteä ja ahne oma itsensä.
3.4. HKr 42%
11.4. Hematokriitti 40%
20.4. Hkr 43%
10.5. Hkr 48% Kortisonin määrää vähennettiin puoleen
31.5. Hkr 48% Kortisonin määrää vähennettiin taas
29.6. Hkr 50% Kortisoni oli lopetettu 7 vrk aiemmin. Imurel jatkui vielä 2 annosta.
19.7. Hkr 50% Imurel oli lopetettu pari viikkoa aiemmin, ja Nellan vointikin oli pysynyt ennallaan. Sairaus oli siis ainakin tällä erää selätetty.
Nellan fyysinen kunto palautui lopullisesti takaisin vasta myöhään syksyllä. Sitä ennen Nellaa sai monesti olla hillitsemässä, koska Nella tykkää juosta ja riekkua, ja raukka pari kertaa onnistui vetämään itsensä lähes pyörtymispisteeseen asti, kun en tajunnut heti mennä keskeyttämään rallaamista. Varovaisuutta on siis syytä noudattaa toipumisessa, koira ei osaa itse säännöstellä. Sterilointia suositeltiin heti sairastumisen jälkeen, mutta sen kanssa jouduttiin tietysti odottamaan lääkitysten loppumista ja lääkeaineiden poistumista elimistöstä, ja tässä välissä Nella ehti aloittaa jo uudet juoksunsa. Onneksi IMHA ei kuitenkaan uusiutunut seuraavan valeraskauden myötä, ja Nella steriloitiin onnistuneesti marraskuussa 2012.
Uusiutumisriski seuraa koko elämän, ja sen takia Nellan kanssa pyritään viettämään mahdollisimman tasaista ja stressitöntä elämää. Rokotukset on otettu sittemmin erikseen, n. kuukauden välein, ja toistaiseksi niistäkään ei ole seurannut mitään. Aika sen sitten vasta näyttää uusiiko sairaus vai oliko se tässä.