Tämän vuoden Suomi Cup -kisat juostiin Liedon Parmaharjulla peltomaastossa. Paikka on kisojen järjestämiseen hyvä, sillä sieltä löytyy perusasiat kuten parkkis ja vessat, mutta myös pelto on pinnanmuodoiltaan ja kooltaan sopiva. Ainoastaan pellon keskellä menevä oja vähän rajoittaa radanrakennusta, ja valitettavasti tienoo houkuttelee kyykäärmeitä asukikseen. Jokunen niitä tänäkin vuonna bongattiin, mutta koirat onneksi säästyivät osumilta.

Jännäsimme aika pitkälle kevääseen miten Julian juoksut tulevat, eli tarvitseeko näihin karkeloihin osallistua. Aiemmin oli jo havaittu, että valeraskauden loppuvaiheilla sitä ei kannata kisauttaa, mutta olin toisaalta kaipaillut tilaisuutta kokeilla, miten kisu kulkee heti juoksujen jälkeen. Julia aloittikin juoksunsa sitten niin näpsäkästi, että totesin pääseväni asiaa nyt kokeilemaan. Eli ilmoittauduimme, ja lopulta seitsemästä kutsutusta kisaamaan tuli kuusi, yksi narttu aloitti juoksunsa ennen kisoja.

Alkuerässä Julia kaatui pariin otteeseen, ja pinkominen ei ehkä ollut ihan niin terävää kuin yleensä. Kuitenkin ihan hyvin tultiin alusta loppuun asti ajohaukkuen. Pisteitä alkuerästä 214, ja sijoitus tässä vaiheessa neljäs, eroa ykkösenä olleeseen 14 pistettä.

Finaalissa Julia lähti taas samalla innolla, mutta kaatui taas matkalla pariin otteeseen. Jossain takamutkissa, jonne ei lähetyspaikalta nähnyt, oli Julia toviksi hukannutkin vieheen kaatumisen takia, mutta löysi sen kuitenkin uudestaan. Loppumatkalla, jonka näin, Julia ei juossut ihan täysillä, ja lopulta jokusen kymmenen metriä ennen vieheen pysähtymistä se jätti leikin kesken, ja meni moikkaamaan lähettäjää. Fyysisen kunnon ei kyllä olisi pitänyt loppua, eli ilmeisesti se pääkoppa nyt vaan ei ollut ihan mukana touhussa, ja lieneekö sitten hormonitoiminnalla ollut jotain yhteyttä kompurointiin, koska täysillä pinkoessaan tuo harvemmin kaatuilee.

Finaalista Julialle “surkeat” 185 pistettä, ja lopullinen sijoitus kolmas pisteillä 399. Julia oli ilmoitettu seuraavan viikonlopun SICin maastomestaruuksiin, mutta peruin sen…katsellaan kisoja sitten taas, kun valeraskaus on kokonaan ohi. Ja jatkossa nyt tiedän, että Julialla ainakin täytyy valeraskausaikana välttää kisaamista kokonaan. Nartut ovat vaan niin erilaisia sen suhteen.

(Kuvassa Julia alkuerässä, kuva: Tuuli Soukka)